Avioeroriita, mutta miksi blogi?

Hei!

Aloitan tämän blogin pitämisen koska en halua vaivata ystäviäni ja sukulaisiani omalla pieleen menneellä avioliitollani. Erostani on kulunut nyt noin 1,5 vuotta. Aluksi kuvittelin kaiken sujuvan suhteellisen helposti, koska vaimo oli ajautunut omille reissuilleen jo vuosia aiemmin. Naivisti oletin, että ero olisi ollut helpostus molemmille. Eroomme on sotkeutunut lukuisa joukko ulkopuolisia ihmisiä ja se on aiheuttanut ennestään tulehtuneen tilanteen ajautumisen täysin lukkiutuneeksi.

Aloitan kirjoittamisen tänään ja aion siirtyä siitä taaksepäin vaiheittain. Kerron myös prosessin etenemisestä ja saatanpa laittaa muitakin kuulumisia. Jospa oppisin itsekin ymmärtämään samalla miksi näin kävi ja ehkä tästä voisi olla apua myös muille samassa tilanteessa oleville.

Eroprosessini aikana on otettu käyttöön kaikki mahdolliset likaiset konstit joita voi vaan toiselle keksiä. Viimeisimpänä sain poliisilta kutsun saapua poliisilaitokselle kuultavaksi epäiltynä vainoamisesta. Kuulustelu järjestetään muutaman viikon kuluttua. Aiemmin minusta on tehty mm. perätön lastensuojeluilmoitus, perätön rikosilmoitus lapsen pahoinpitelystä, uhattu poliisin toimesta lähestymiskiellolla jne… palaan niihin myöhemmin.

Pyrin kirjoittamaan niin, että kaikkien osapuolien henkilöt jäävät anonyymeiksi jo siitäkin syystä, että yhtälöön kuuluu myös lapsia. Henkilökohtaiseksi tavoitteekseni voisin asettaa katkeroitumisen välttämisen.

RE

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *